Ilmastonmuutos pois takapenkiltä

Koronavirus on syönyt ilmatilaa monelta muulta tärkeältä asialta – joista pinon päällimmäisenä lienee ilmastonmuutos. Ja samaan tapaan kuin Covid-kriisissä taisteluväsymys on selviö, myös ilmastonmuutoksen suhteen alkaa näkyä uupumista. Tästä antaa selvää viitettä Energiateollisuus ry:n tilaama Energia-asenteita käsittelevä tutkimus, joka julkaistiin joulukuussa 2020.

Tutkimus kertoo, että suomalaisten mielestä poliittisilla päätöksillä pitäisi ensisijaisesti tavoitella kohtuullista energian hintaa ja uusiutuvan energian osuuden lisäämistä. Tulos on muuttunut vuoden takaisesta, jolloin tärkein tavoite oli päästövähennykset ja ilmastonmuutoksen hillitseminen.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on toki keskeiseksi mainittu tavoite edelleen, mutta energian hinnan merkitys on noussut nyt kaksi peräkkäistä vuotta. Kansalaisten halukkuus maksaa energiasta korkeampaa hintaa ympäristöhaittojen vähentämiseksi on laskenut selvästi kaksi vuotta peräkkäin ja tavalla, joka tuo jo hiukan mieleen kuuluisan kissanhännän.

Kun vielä vuonna 2018 puolet (50%) kansalaisista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen (”olen valmis maksamaan energiasta korkeampaa hintaa ympäristöhaittojen vähentämiseksi”) kanssa, vuonna 2020 näin ajattelevia löytyi enää reilu kolmannes (38 %).

Myös väitteen ”ilmastonmuutos on todellinen ja äärimmäisen vakava uhka” kannatus kääntyi laskuun 2019, eikä 2020 nostanut trendiä ylöspäin. Naiset, nuoret ja korkeasti koulutetut tukevat tätä väitettä selvästi muita enemmän, kun taas muissa ryhmissä energian hinta koetaan tärkeämmäksi.

Kaiken yleisen epävarmuuden keskellä on täysin ymmärrettävää, että energian hinta huolettaa. Tämä ei kuitenkaan saa hämärtää – ei päättäjien, yritysten eikä kansalaisten – mielissä sitä tosiasiaa, että ilmastonmuutoksen vastaisten toimien laiminlyöntiin ei ole meistä kenelläkään varaa. Jos tämä iso kuva unohtuu, olemme pian kaikki kesätöissä Titanicilla, värikkäitä kansituoleja siirtelemässä.

Mitä muuta tutkimus kertoo vallitsevista energia-asenteista? – Sähkön energialähteinä aurinko (89%) ja tuuli (80%) ovat säilyttäneet suosionsa kysyttäessä, mihin suuntaan sähköntuotantoa halutaan kehittää. Myös muu päästötön tuotanto on säilyttänyt asemansa. Puuhun ja muuhun bioenergiaan sekä vesivoimaan panostaisi 56% vastaajista. Ylivoimainen enemmistö joko kasvattaisi vesivoiman osuutta tai pitäisi sen ennallaan. Vähentämistä kannattaisi vain 9% vastaajista.

Ydinvoiman käyttöä lisäisi 42 prosenttia vastaajista, alle neljännes vähentäisi, ja reilu neljännes pitää tämänhetkistä tuotantotasoa sopivana. Ydinvoiman kannattajia on kaikkien eduskuntapuolueiden äänestäjien keskuudessa edelleen enemmän kuin vastustajia. Kannatus on edelleen historiallisen korkealla tasolla, vaikka pientä laskua edelliseen vuoteen onkin. Suomen täyttä häkää rakenteilla oleva vähäpäästöinen sähköjärjestelmä perustuu vahvasti ydinvoiman käyttöön perusvoimana. Tuon ”ydinsokkelin” varaan rakentuu tuulivoiman osuuden kasvu, jota puolestaan tukee vesivoiman säätökapasiteetti. Samalla kun tuulivoima jatkaa esiinmarssiaan, ydinvoimalle ja vesivoimalle ei ole näköpiirissäkään todellista korvaajaa.

Entä miten voimakkaaksi ”myötätuuli” sitten voi yltyä? – Esimerkiksi Gasumin Tuulivoimayhdistyksen toimeksiannosta tekemä selvitys toteaa, että Suomen sähköjärjestelmään tulee mahtumaan 25–30 terawattitunnin (TWh) tuulisähkön vuosituotanto vuonna 2030. Lokakuussa 2020 julkaistun selvityksen tulos tukee Tuulivoimayhdistyksen tavoitetta kattaa tuulivoimalla 30 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta seuraavan vuosikymmenen taitteessa.

Petri Charpentier

Seuraa Enertec

Enertec uutiskirje