Energiainfra ja uudet energiateknologiat (Viranomaismääräykset, direktiivit)
PIPO-asetus korvattiin uudella asetuksella
Valtioneuvoston niin sanottu PIPO-asetus polttoaineteholtaan 5-50 MW:n energiatuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista kiristyi vuodenvaihteessa koskemaan myös vanhoja tuotantolaitoksia. Samalla varsinainen PIPO-asetus korvattiin uudella asetuksella, jolla saatettiin Suomessa lainsäädäntöön keskisuuria polttolaitoksia koskeva MCP-direktiivi.
LOKAKUUN 29. PÄIVÄNÄ 2013 julkaistu PIPO-asetus eli asetus 750/2013 laajeni 1.1.2018 koskemaan täysimääräisesti myös vanhoja energiantuotantoyksikköjä. Samalla PIPO-asetus kuitenkin kumottiin uudella 1065/2017 asetuksella, joka pääsääntöisesti noudattaa PIPO-asetuksen rajoja, kuitenkin tarkentaen joidenkin laitosten päästörajoja ja toisaalta mahdollistaen vara- ja huippukuormalaitoksien osalta helpomman menettelyn. Uuden asetuksen osalta sitä sovelletaan uusiin laitoksiin 20.12.2018 alkaen ja vanhoihin laitoksiin pääsääntöisesti 1.1.2018 alkaen (korvaten PIPO-asetuksen määräykset).
Asetusta sovelletaan kiinteää, nestemäistä tai kaasumaista polttoainetta käyttäviin energiatuotantoyksiköihin, joiden polttoaineteho on vähintään 5 MW mutta alle 50 MW. Samoin asetusta sovelletaan 1-5 MW:n yksiköihin, jos yksikön yhteenlaskettu polttoaineteho on yli 5 MW.PCME.
"Vara- ja huippulaitoksien osalta kumotun PIPO:n tai uuden MCP-direktiivin asettamiin rajoihin pääsy on melko helppoa vaihtamalla raskas polttoöljy joko vähärikkiseen polttoöljyyn tai kevyeen polttoöljyyn", toteaa suunnittelupäällikkö Jyri Kuiri Rejlers Finland Oy:stä monen kokonaistoimituksen kokemuksella. Rejlers on asiantuntijaorganisaatio, joka tarjoaa monipuolisia insinööripalveluja, kokonaistoimituksia ja digitaalisia ratkaisuja teollisuuden, energian, rakentamisen ja infran asiakaskunnille.
Laitoksesta riippuen muutos voi vaatia polttimien ja polttoainejärjestelmän uusinnan. Varsinkin vanhemmissa laitoksissa, jotka ovat toimineet raskaalla polttoöljyllä, polttoaineen vaihto kevyeen polttoöljyyn voi aiheuttaa putkistossa yllättäviä vuotoja.
Hiukkaspäästöjen osalta vanhoissa POR-laitoksissa ei Kuirinmukaan yleensä ole taloudellisesti järkevää investoida enää savukaasunpuhdistusjärjestelmään.
"Joissakin tapauksissa savukaasupesurin asentaminen voi olla perusteltua, mikäli laitos toimii peruskuormalaitoksena ja pesurilta saatavalle lämmölle on osoitettavissa käyttökohde koko laitoksen ajoajalle. Nämä tapaukset ovat kuitenkin yksittäistapauksia ja tällöin on myös huolehdittava savukaasupesurin lauhdevesistä."
Koko elinkaari huomioitava
"Päästöjen osalta vanhojen laitosten muutoksissa on tärkeää huomioida koko laitoksen elinkaari ja ajateltu käyttö. Eli jos nyt investoidaan uusiin pieniin laitoksiin, niin jo investointipäätöstä tehdessä kannattaa varautua tilanteeseen 10-15 vuoden päästä. Pienilläkin lämpölaitoksilla käyttöikä on helposti 20-30 vuotta, joten nyt rakennettavat laitokset voivat palvella vielä 2050-luvulla."
Nyt voimaan tulleen uuden asetuksen 1065/2017 ja kumotun PIPO-asetuksen päästömääräykset voivat edelleen kiristyä laitoksien eliniän aikana. Uusien laitoksien osalta nämä seikat on hyvä huomioida jo hankintavaiheessa.
"Sama varautuminen on järkevää myös uusittaessa vanhoja laitoksia. Mikäli uusittavan laitoksen käyttöiäksi oletetaan yli 10 vuotta, ei välttämättä tämän hetken asetuksien täyttämisellä päästä mahdollisten uusien määräysten vaatimalle tasolle. Uusittaessa laitoksien polttoainevalikoimaa pitää toimijoiden ottaa huomioon myös muutkin asetukset kuin pelkkä PIPO tai MCP-direktiivi, varsinkin vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin lainsäädännön ja TUKESin ohjeistukset", Kuiri sanoo.
Esimerkiksi raskaan polttoöljyn vaihto nestekaasuun voi ahtailla tonteilla olla mahdotonta, koska vaadittavia suojaetäisyyksiä ei pystytä täyttämään. Lisäksi osa vanhoista laitoksista sijaitsee pohjavesialuilla, joiden osalta joudutaan tarkastelemaan myös koko laitoksen sijoituspaikkaa. Myös mahdollisten tulipalon sammutusvesien käsittely ja hallinta on huomioitava sekä uusissa että vanhoissa laitoksissa.
Ongelma vai mahdollisuus?
Muutosten aiheuttamien kustannuksien osalta on Kuirin mukaan hyvin vaikea määritellä selvää rajaa. Uuden öljysäiliön tapauksessa puhutaan kuitenkin vähintään sadan tuhannen euron suuruusluokan kustannuksista. Paikan ja säiliökoon kasvaessa puhutaan helposti viisinkertaisesta summasta, kun mukaan lasketaan säiliö, putkisto, maanrakennustyöt ja vanhan järjestelmän purut.
"Polttimien vaihdon osalta jokainen kohde on tapauskohtainen. Helpoimmassa kohteessa päästään pelkällä suuttimien vaihdolla ja säädöllä, toisessa ääripäässä joudutaan tekemään koko polttimen vaihto sekä mahdolliset kattilan muutokset esimerkiksi vastaamaan uutta poltinta. Yleensä polttimenvaihdon yhteydessä myös muut apujärjestelmät, kuten poltinohjaukset, kattilasuojat ja vastaavat kaipaavat uusintaa, jolloin pelkän poltinuusinnan sijasta voi olla parempi puhua kattilan tai laitoksen modernisaatiosta", Kuiri toteaa.
Asetuksen täyttäminen teettää työtä ja aiheuttaa kustannuksia, mutta uusilla ratkaisuilla voidaan myös säästää rahaa ja saada ympäristöystävällisempi lopputuote.
Teksti: Jari Peltoranta
Kuvat: Rejlers Finland Oy
